Sikainfluenssa – yksi Amerikan historian suurimmista salailuistaLähde: Dr. Russell Blaylock (www.russellblaylockmd.com)
”Kokemuksen ja historian mukaan ihmiset ja hallitukset eivät ole koskaan oppineet mitään historiasta tai toimineet siitä saatujen periaatteiden mukaan.” G. W. F. Hegel
Olen seurannut avautuvaa H1N1-influenssa”pandemiaa” Meksikossa maaliskuussa 2009 tapahtuneen alkuperäisen infektion alusta alkaen. Tämän tutkimuksen aikana olen yrittänyt käyttää lähteinäni korkealuokkaisia peer-reviewed -lehtiä, CDC:tä (Center for Disease Control) ja hyväksyttyjä virologian käsikirjoja.
Kaikissa tällaisissa tutkimuksissa on yhdistettävä ja korreloitava kokemuksia epidemioista ja pandemioista. Kuten tulette näkemään, paljon aineistoa tulee virallisista lähteistä, kuten the Center for Disease Control and Prevention, the National Institutes of Health, the National Institutes of Allergy and Infectious Diseases ja the New England Journal of Medicine. Näin ollen häiritsijäni eivät voi väittää, että käytän aineistoa, joka ei ole valtavirran piiristä.
Raskaana olevilla naisilla ei ole erityistä sikainfluenssariskiä
Alussa, jo ennen kuin WHO julisti 6. tason pandemian, tutkijaryhmä hälytti, että tästä saattaisi tosiaan tulla se pelottava, tappava pandemia, jota he ovat odottaneet puoli vuosisataa.
Luonnollisesti rokotevalmistajat tekivät kaikkensa ruokkiakseen tätä pelkoa ja he tekivät hiljaisesti sopimuksia WHO:n kanssa ollakseen niiden yhtiöiden joukossa, jotka valittiin valmistamaan ”pandemia”-rokotetta maailmaa varten. WHO:n valitsemana oleminen takaisi kymmenien miljoonien voitot.
Kun tartunta alkoi levitä Yhdysvaltoihin ja sitten muualle maailmaan, sen erikoislaatuinen luonne tuli ilmeiseksi. Ennen vuotta 1950 syntyneillä näytti olevan korkea-asteinen vastustuskyky tartunnalle ja tauti näyttää olevan hieman enemmän patogeeninen (sairautta-aiheuttava) 25-49 vuotiaiden ikäryhmässä. Varhaisessa vaiheessa viralliset lähteet julistivat, että raskaana olevilla naisilla oli erityinen riski verrattuna kausiflunssaan. Kuten myöhemmin näemme, tämä oli suuri vale.
Ensimmäisten tutkimusten mukaan H1N1 ei ollut vaarallinen tai erittäin tarttuva
Kun pandemia oli julistettu, virologit testasivat tämän viruksen vahvuuden käyttämällä tavanomaista menetelmää eli tartuttamalla viruksia fretteihin. He totesivat, että H1N1-virus ei ollut patogeenisempi kuin tavallinen kausiflunssa, vaikka se tunkeutui hiukan syvemmälle keuhkoihin. Se ei millään tavalla vastannut 1917-1918 H1N1-viruksen patogeenisuutta. Se ei myöskään tartuttanut muita kudoksia, ja erittäin tärkeää oli se, että se ei tartuttanut aivoja.
Seuraavaksi he halusivat testata viruksen kyvyn levitä väestön keskuudessa. Näiden testien tulokset olivat ristiriitaisia, mutta parhaan todistusaineiston mukaan virus ei levinnyt toisiin kovin hyvin. Itse asiassa CDC:n julkaisemattomassa tutkimuksessa todettiin, että kun yksi perheenjäsen sai H1N1-virustartunnan, vain 10 % muista perheenjäsenistä sai tartunnan, siis hyvin alhainen tarttuvuus.
Tämä vahvistui myöhemmin New Yorkin osavaltion tutkimuksessa, jossa vain 6,9 % väestöstä sai viruksen, paljon alle 50 %:n, jonka President’s Council of Advisors on Science and Technology ennusti. On valaisevaa havaita, että 1917-18 sikainfluenssaepidemian aikana maailman tartuntamäärä oli vain 20 %.
He ennustivat myös, että 1,8 miljoonaa ihmistä tarvitsisi sairaalahoitoa ja 300 000 joutuisi teho-osastoille. Edelleen ennustettiin, että sairaalat olisivat täpötäynnä ja että teho-osastoilla ei olisi riittävästi vuoteita sairaille ja kuoleville. Oli uskomatonta, että heidän ennustuksensa mukaan 90 000 ihmistä kuolisi.
Paljon pelon lietsontaa
Tähänkin tyytymättöminä he lietsoivat pelkoa kaupittelemalla ajatusta, että raskaana olevat naiset olivat erityisesti vaarassa, samoin pienet lapset. Meille kerrottiin päivittäin, että nuoria, terveitä ihmisiä kuolisi, ei vain niitä, joilla oli ennestään perussairaus, kuten sydäntauti, diabetes, syöpä ja muita immuniteettia heikentäviä sairauksia. ”Pelon ministeriö” (CDC) teki ylitöitä kaupitellen tuomiota ja synkkyyttä tietoisena siitä, että peloissaan olevat ihmiset eivät tee järkeviä ratkaisuja – mikään ei myy rokotteita kuten pakokauhu.
Nämä samat synkät ennustukset laajenivat Australiaan ja Uuteen Seelantiin, missä alkoi näkyä ilmoitettujen H1N1-tapausten lisääntymistä ja niihin liittyviä sairaaloihin joutumisia syksyn ja talven alkaessa. Äskettäin New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin kaksi suurta artikkelia, joissa analysoitiin Amerikan sairaalahoidon kokemuksia ja Australian/Uuden Seelannin teho-osastokokemuksia. Analysoin myöhemmin näitä hyvin kiinnostavia tutkimuksia.
Tieteen tekemien flunssavirustutkimusten ja median uutisoinnin välillä on jyrkkä epäsuhde. Kuten saatte nähdä, kyseessä on hyvin lievä virusinfektio 99,9 %:lle väestöstä.
Australian ja Uuden Seelannin kokemus osoittaa Yhdysvaltojen olevan väärässä
Kuten totesin, eteläisen pallonpuoliskon maat ovat jo eläneet syksyn ja talven eli flunssatartuntojen huippukauden. Epidemiologit ja virologit ovat olleet hämmästyneitä siitä, kuinka lievä tämä flunssapandemia on useimmilla eteläisen pallonpuoliskon alueilla ollut. Siellä on ollut suhteellisen vähän kuolleita ja sairaalaan joutuneita.
The New England Journal of Medicine -lehdessä 8.10.2009 raportoidussa AZIC-tutkimuksessa analysoitiin kaikki Uuden Seelannin ja Australian tehohoito-osastoille otetut potilaat useiden tekijöiden osalta. Tässä ovat heidän tuloksensa.
Teho-osastolle otettujen potilaiden määrä
25 miljoonan ihmisen väestöstä tehohoito-osastolle otettiin 722, joilla oli vahvistettu H1N1-diagnoosi. Yhteensä 856 flunssaviruksen saanutta ihmistä otettiin sairaalaan, mutta 11,3 % oli A-tyypin flunssaa, jolla ei ollut aliluokitusta ja kausi-influenssaa oli 4,3 %.
He analysoivat myös useita sairaalahoidossa olevia ihmisiä, joilla oli viruksen aiheuttama keuhkokuume ja löysivät seuraavaa:
Vuosittain sairaalaan otettujen ihmisten määrä joilla oli viruksen aiheuttama keuhkokuume.
• 57 ihmistä 2005
• 33 ihmistä 2006
• 69 ihmistä 2007
• 69 ihmistä 2008
• 37 ihmistä 2009
Näemme siis, että vuonna 2009 32 ihmistä vähemmän otettiin sairaalaan varsinaisen viruskeuhkokuumeen takia kuin vuonna 2008. CDC ja muut julkisen terveydenhuollon pelonlietsojat mielellään esittävät, että massoittain ihmisiä kuolee flunssaan eli varsinaiseen viruksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen, kun todellisuudessa useimmat kuolevat muihin komplikaatioihin, jotka johtuvat perussairaudesta – joko diagnosoidusta tai diagnosoimattomasta.
He totesivat myös, että keskivertoihmisen riski joutua teho-osastolle oli yksi 35 714:sta eli noin kolme tuhannesosaa prosentista (0,00285%), uskomattoman pieni riski. Kun he tarkastelivat varsinaista teho-osastolle joutuneita, he totesivat, että 25-49 -vuotiaat muodostivat suurimman osan teho-osastolle otetuista. Vauvojen (vastasyntyneistä 1 vuoteen) teho-osastolle joutumisprosentti väestöstä oli korkeampi, ja heidän kuolleisuutensa oli korkea.
Valtaosalla lapsista on huono rokotevaste
On mielenkiintoista todeta, että tämän ikäisten rokotevaste on huono joko kausi-influenssa- tai H1N1-rokotteeseen. Eräässä laajimpiin kuuluvassa tutkimuksessa, joka on koskaan tehty, todettiin, että alle 2-vuotiaat lapset eivät saaneet minkäänlaista suojaa kausi-influenssarokotteesta.
Hiljan valmistuneessa uutta H1N1-rokotteen tehoa koskevassa tutkimuksessa, josta the National Institute of Allergy and Infectious Disease raportoi, todettiin, että 75 % alle 35 kuukauden ikäisistä pienistä lapsista ei saanut mitään suojaa H1N1-rokotteesta ja että 65 % 3-9 -vuotiaista lapsista ei saanut mitään suojaa rokotteesta.
Flunssarokote kaksinkertaistaa riskin saada H1N1
On myös tärkeää tarkastella asiaa uuden julkaisemattoman kanadalaisen tutkimuksen valossa. Tutkimukseen osallistui 12 miljoonaa ihmistä. Siinä todettiin, että kausi-influenssarokotteen saaminen kaksinkertaistaa riskin saada H1N1-tartunta. Se tekee tartunnasta myös paljon vakavamman.
Liikalihavilla kuusi kertaa suurempi H1N1-komplikaatioriski
Kuten sanoin, useimmat asiantuntijat ovat samaa mieltä, että H1N1-virus on flunssavirukseksi melko lievä. Valtaosalla ihmisistä (99,99 %) on hyvin lyhyt ja lievä sairaus tämän viruksen aiheuttamana.
Muistakaa, että kun käsittelen numeroita ja riskejä, tämä ei tarkoita, että vähättelen näiden vakavasti sairastuneiden ihmisten vastoinkäymisiä tai kuolemaa. Kuolema on aina traagista
Tarkastelumme kohteena on tämä. Onko tämän viruksen aiheuttama riski niin merkittävä, että se oikeuttaa hallituksen ja lääkintäyhteisön ryhtymään suhteettomiin toimenpiteisiin? Pitääkö meidän toteuttaa joukkorokotukset rokotteella, joka on todellisuudessa kokeilurokote, huonosti testattu ja hyödyltään kyseenalainen.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös teho-osastolle otettujen ihmisten terveysriskiä, mutta valitettavasti siinä ei tarkasteltu kuolleiden perussairauksia. Saamme vihjeen, koska amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että yli 65-vuotiaat kuolisivat todennäköisemmin ja että 100 %:lla näistä yksilöistä oli perussairaus ennen tartunnan saamista.
Yksi todellisista yllätyksistä tässä tutkimuksessa ja amerikkalaisessa tutkimuksessa oli, että yksi suurehkoista teho-osastolle joutumisen ja kuoleman riskitekijöistä oli liikalihavuus. Liikalihavat joutuvat teho-osastolle kuusi kertaa useammin kuin normaalipainoiset. Kuten näemme, liikalihavuus näytteli merkittävää roolia myös lapsiin ja raskaana oleviin naisiin kohdistuvassa riskissä. Tämä on seikka, jota media, CDC tai julkisen terveydenhuollon viranomaiset eivät ole koskaan käsitelleet.
Tutkimuksessa todettiin, että 32,7 %:lla teho-osastolle joutuneista oli astma tai muu krooninen keuhkosairaus. Luku on paljon korkeampi kuin väestöllä yleensä. Australian ja Uuden Seelannin tutkimuksessa oli myös suuri määrä alkuperäisväestöpotilaita ja Torres Strait -alueelta olevia. Tiedetään, että aliravitsemus on yleistä molemmissa väestön osissa, mikä merkitsee heikentynyttä immuniteettijärjestelmää.
Liikalihavuus liittyy suureen insuliiniresistenssin ja metabolisen oireyhtymän esiintymistiheyteen. Nämä molemmat lisäisivät vakavaa tartuntariskiä myös viruksiin, jotka ovat lievästi patogeenisia (lieviä viruksia).
H1N1-rokotetta ei valmisteta samalla tavalla kuin tavallinen influenssarokote!!
Olen todella hämmentynyt CDC:n, lääkäreiden ja median vaatimuksesta, että kaikki raskaana olevat naiset pitää rokottaa tällä kokeellisella rokotteella. Media toistaa valmistajan mantraa, että tämä rokote on valmistettu tarkalleen samoin kuin kausi-influenssarokote, kun todellisuudessa näin ei ole. Kyllä, he käyttävät kananmunia, mutta muilta osin se on joudutettu ja on sallittu monia oikoteitä turvallisuuden kustannuksella.
Australiassa ja Uudessa Seelannissa on yhteensä 250 000 raskaana olevaa naista. Vain 66 raskaana olevaa naista otettiin teho-osastolle, yksi potilas 3800:tta raskaana olevaa naista kohden eli riski on 0,03 %. Toisin sanoen, raskaana oleva nainen näissä maissa voi tuntea olonsa mukavaksi tietäessään, että on 99,97 %:n mahdollisuus, että hän ei sairastu riittävästi joutuakseen teho-osastolle.
EI lisääntynyttä riskiä raskaana olevilla naisilla, lihavilla KYLLÄ!!
Miksi siis edes 66 raskaana olevaa naista päätyi teho-osastolle? Kuten amerikkalaisesta tutkimuksesta näemme, merkittävä määrä näistä raskaana olevista naisista oli joko lihavia tai sairaalloisen lihavia ja useimmilla oli perussairauksia. Australian/Uuden Seelannin tutkimus totesi, että yksi suurimmista riskitekijöistä raskaana olevilla naisilla oli todellakin liikalihavuus ja tuo liikalihavuus liittyi suureen perussairauden riskiin.
He totesivat myös, että H!N1-tartunnan aiheuttama kuolema korreloi parhaiten lisääntyneen iän kanssa vastoin median esityksiä. He päättivät tutkimuksen seuraavaan lausuntoon:
• Sairaalassa kuolleiden potilaiden suhteellinen määrä ei ole kausi-influenssaan A kuolleiden potilaiden määrää suurempi.
Todellisuudessa he kertovat, että H1N1-virustartunnan saaneista, jotka olivat kyllin sairaita otettavaksi teho-osastolle, 84,5 % meni kotiin ja 13,3 % kuoli ja että niistä, jotka otettiin sairaalaan kausi-influenssan vuoksi, 72,9 % pääsi pois sairaalasta ja 16,2 % kuoli. Eli kausi-influenssaan kuoli enemmän.
Tuore New England Journal of Medicine -lehden tutkimus Amerikan kokemuksesta
Samassa New England Journal of Medicine -lehden lokakuun 8. päivän numerossa kerrottiin amerikkalaisten kokemuksesta H1N1-viruksesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin 24 osavaltiosta kerättyä aineistoa koskien laajaa influenssatartuntaa huhtikuusta kesäkuuhun 2009. Muistakaa, päinvastoin kuin useimmat influenssaepidemiat Yhdysvalloissa, tämä epidemia alkoi varhain ja syyskuun loppuun mennessä se alkoi olla huipussaan ja lokakuun lopulla se alkoi laantua.
Tutkimus käsitti 13217 infektiotapausta, jotka käsittivät 1082 sairaalahoidossa olevaa ihmistä. Tässä ovat heidän havaintonsa:
Perussairaudet
Sairaalahoidossa olevista potilaista:
• 60 %:lla lapsista oli perussairaus
• 80 %:lla aikuisista oli perussairaus
He totesivat myös, että 32 %:lla potilaista oli ainakin 2 sairautta, jotka aiheuttaisivat heille riskin. Meille kerrotaan jatkuvasti, että 25-49 -vuotiailla nuorilla aikuisilla oli suurin riski. Huomatkaa, että 83 %:lla näistä ihmisistä oli perussairaus. Tämä merkitsee, että todellisuudessa 24 osavaltiossa vain 292 ”tervettä” ihmistä 1082:sta oli kyllin sairaita sairaalaan otettavaksi. Tämä on 292 tervettä ihmistä kymmenistä miljoonista ihmisistä, ei suurikaan riski, jollei ole perussairautta.
Perussairaudet riskitekijöinä H1N1-kuolemissa
Kun he tarkastelivat yli 65-vuotiaita ihmisiä eli ihmisiä, jotka todennäköisimmin kuolisivat sairaalassa, 100 %:lla oli perussairaus eli kaikilla. Näin ollen yhteensä 24 osavaltiossa ei ollut yhtään yli 65-vuotiasta ihmistä, joka oli kuollessaan terve.
Entä lapset, pelkoa lietsovan median ja hallituksen laitosten erityskohde? Tässä tutkimuksessa todettiin, että 60 %:lla oli perussairaus ja että 30 % oli joko liikalihavia tai sairaalloisen lihavia.
Aikaisemmassa CDC:n tutkimuksessa esitetään, että 2/3 lapsista, jotka kuolivat, oli neurologisia häiriöitä tai hengityselinsairauksia kuten astmaa. Jos katsomme 60 %:n lukua, se merkitsee, että 84 lapsesta, jotka ilmoitettiin kuolleen 24.10.2009 mennessä, 301 miljoonan ihmisen kansakunnasta kuoli vain 34 (ei 84) terveeksi katsottua lasta. On myös valaisevaa todeta, että CDC:n tilastojen mukaan kausi-influenssa tappoi viime vuonna 116 lasta.
Muistakaa se on 34 niin sanottua tervettä lasta 40 miljoonaa lasta käsittävästä kansakunnasta. Vuonna 2003 CDC ilmoitti, että 90 lasta kuoli kausi-influenssan komplikaatioihin tuona vuonna. On ironista, kuten Neil Z. Miller osoittaa erinomaisessa kirjassaan Vaccine Safety Manuel, kun pienille lapsille annettiin flunssarokote, flunssakuolleisuus lisääntyi 7-kertaiseksi. Ei lainkaan yllättävää, koska rokotteessa oleva elohopea tukahduttaa immuniteetin.
Lasten vuosittaiset influenssakuolemat lisääntyvät influenssarokotteen vuoksi
• 1999 - 29 kuolemaa
• 2000 - 29 kuolemaa
• 2001 - 13 kuolemaa
• 2002 - 12 kuolemaa
• 2003 - 90 kuolemaa (alle 5-vuotiaiden lasten joukkorokotusvuosi)
• 2006 - 78 kuolemaa
• 2007 - 88 kuolemaa
• 2008 - 116 kuolemaa (40,9 % rokotettiin 6-23 kuukauden ikäisenä)
Vanhempien tulisi myös muistaa, että tämä tutkimus – myös Australian/Uuden Seelannin tutkimus – totesi, että lapsuuden liikalihavuus näytteli pääroolia lasten riskissä joutua teho-osastolle tai kuolla. Tämä on jälleen dramaattinen osoitus lasten liikalihavuuden vaarasta ja että kaikkien vanhempien tulisi välttää MSG:tä (monosodium glutamate – natriumglutamaatti, aromivahviste), liiallista sokeria ja liiallisia runsasglykeemisiä hiilihydraatteja lastensa ruokavaliossa. Tämä koskee myös odottavia äitejä.
Jokaisen vanhemman tulisi tietä, että muut rokotteet lisäävät H1N1-riskiä
Yksi tärkeä tekijä, joka on jätetty pois kaikesta rokotekeskustelusta, erityisesti pienille lapsille tarkoitetuista rokotteista, on muiden rokotteiden vaikutus tällä hetkellä leviäviin virustartuntoihin kuten H1N1-virukseen. Tiedetään, että useat rokotteet ovat vahvasti immuniteettia tukahduttavia. Esimerkiksi tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkovirus ovat kaikki immuniteettia tukahduttavia kuten nähdään tuhkarokko-sikotauti-vihurirokotteesta, joka on elävä virusrokote.
Tämä merkitsee, että kun lapsi saa tuhkarokko-sikotauti-vihurirokotteen noin 2-5 viikkoa sen jälkeen, kun heidän immuniteettijärjestelmänsä on tukahtunut, hän altistuu voimakkaasti väestöön levinneille virus- ja bakteeritartunnoille. Hyvin harvoille äideille on koskaan kerrottu tästä, vaikka se on laajasti hyväksytty lääketieteellisessä kirjallisuudessa.
Itse asiassa tiedetään, että Hib-rokote Haemophilus influenzae b:tä (lyh. Hib, pikkulasten aivokalvontulehduksen aiheuttaja) vastaan on immuniteettia tukahduttava rokote ja että rokotetuilla lapsilla on suurempi riski saada Haemophilus influenzae -aivokalvontulehdus vähintään viikon päästä rokotuksesta. Nämä pienet lapset saavat molemmat rokotukset.
CDC:n suosittaman ja useimpien osavaltioiden käyttämän rokotusaikataulun mukaan lapsi saa tulirokko-sikotauti-vihurirokko -rokotuksen ja Hib-rokotuksen vuoden ikäisenä ja molemmat tukahduttavat immuniteettia.
2-4 kuukauden ikäisinä he saavat Hib-rokotuksen. Sen tähden 2-4 kuukauden ikäisenä ja uudestaan vuoden ikäisenä heillä on äärimmäisen suuri riski saada vakavia infektiokomplikaatioita, jotka johtuvat rokotteiden aiheuttamasta immuniteetin tukahtumisesta. Uuden Seelannin/Australian tutkimuksessa todettiin, että suurin kuolleisuus lapsilla oli syntymästä 12 kuukauden ikäiseksi. Tämä on juuri se ikä, jolloin he saavat nämä immuniteettia tuhoavat rokotukset.
Niin sanotut terveet lapset ja vauvat, jotka ovat joutuneet sairaalaan ja kuolleet, voivat todellisuudessa olla immuniteetin tukahduttamisen uhreja. Syynä ovat tavanomaiset lapsuuden rokotteet. Emme ehkä milloinkaan tiedä, koska lääketieteellinen eliitti ei koskaan talleta tällaista aineistoa tai tee välttämättömiä tutkimuksia. Muistakaa myös, että kausi-influenssarokote, jota suositellaan kaikille yli 6 kuukautta täyttäneille lapsille joka vuosi, on myös immuniteettia tukahduttava rokotteessa olevan elohopeaa sisältävän timerosalin takia.
Alle 3-vuotiaat pikkulapset saavat elohopeattomat kausi-influenssarokotukset, mutta kaikki yli 3-vuotiaat lapset saavat elohopeaa sisältävän rokotteen vuosi toisensa jälkeen. (Jokainen kausi-influenssarokote sisältää 25 mcg elohopeaa.)
Jos vanhemmat sallivat rokottaa lapsensa CDC:n suositusten mukaisesti, eli 2 kausi-influenssarokotusta ja 2 sikainfluenssarokotusta sekä pneumokokkirokotuksen, rokotusten yhteismäärä 6-ikävuoteen mennessä on 41. Tämä merkitsee suunnatonta määrää alumiinia ja elohopeaa sekä voimakasta aivojen tulehdusta rokotteen laukaiseman mikroglian aktivoitumisen seurauksena.
Vakava sairastumisriski H1N1-mutanttiviruksesta
Heidän 24 osavaltiota koskeva tutkimuksensa osoitti, että yhteensä 67 potilasta kymmenistä miljoonista ihmisistä joutui teho-osastolle. Eli vain 6 % sairaalaan otetuista ihmisistä oli niin sairaita, että he tarvitsivat tehohoitoa. Näistä 67 potilaasta 19 kuoli (25 %) ja 67 %:lla oli pitkäaikainen perussairaus. Tämä merkitsee, että 24 osavaltiossa kymmenistä miljoonista ihmisistä kuoli vain 6 potilasta, jotka katsottiin terveiksi. Onko tämä oikeutus joukkorokotuskampanjaan?
1082 sairaalapotilaasta 93 % pääsi pois toipuneena ja vain 7 % kuoli eli hyvin alhainen kuolleisuus. Tutkijoiden analyysi näistä tapauksista jakautui kolmeen luokkaan:
• He olivat vanhempia potilaita
• Viruslääkitys aloitettiin 48 tuntia sairauden puhkeamisen jälkeen
• Ei ollut korrelaatiota kausirokotusten kanssa
Viimeinen kohta on erityisen mielenkiintoinen, koska oletettiin, että kausi-influenssarokotteen saaminen olisi tarjonnut jonkinlaisen suojan – se ei tarjonnut mitään suojaa.
He totesivat, että kenellekään, joka kuoli, ei ollut annettu viruslääkitystä (Tamiflu tai Relenza) 48 tunnin sisällä sairastumisesta. 48 tunnin sisällä viruslääkettä saaneet kuolivat harvoin. Relenza on paljon turvallisempi kuin Tamiflu. Tämä oli ainut tekijä, jonka todettiin korreloivan vakavasti sairaiden teho-osastopotilaiden hengissä säilymisen kanssa.
Entä vaara raskaana oleville naisille?
Mediamme aiheuttaa pelontulvan ihmisille kertomalla H1N1-viruksen tuomista vaaroista raskaana oleville naisille. Useimmilla meistä on kuva raskaana olevista naisista terveinä, nuorina ja ilman perustauteja. Tutkimus on sangen paljastava, mutta jättää huomiotta joitakin tärkeitä tekijöitä.
Meille kerrotaan, että raskaan olevat naiset joutuvat 6 x todennäköisemmin sairaalaan kuin muu väestö. Tämä luku perustuu arvioon, että raskaana olevilla naisilla on 7 % suurempi mahdollisuus joutua sairaalaan verrattuna muun väestön 1 %:iin (tämäkin on paljon suurempi luku kuin mitä heidän omat tutkimuksensa osoittavat – itse asiassa se on pieni murto-osa 1 %:sta).
Oklahoman yliopiston terveystieteiden keskuksen sisätautiopin professori tohtori Michael Bronze kirjoittaa emedicine medscape.com -sivustolla, että raskaana olevien naisten riski joutua sairaalaan H1N1-virusinfektiosta on 0,32 100 000:tta raskaana olevaa kohden. Voidaan turvallisesti sanoa, että perustuen Australian/Uuden Seelannin kokemukseen (influenssakauden huippukohtana) ja amerikkalaisten aineistoon heidän flunssakautensa keskivaiheilla, että raskaana olevilla naisilla on noin 99,97 %:n mahdollisuus olla sairastumatta niin pahoin, että tarvitaan sairaalahoitoa.
Teho-osastolle otettujen raskaana olevien naisten kuolleisuus oli 7,7 %, joka on melko alhainen luku infektion saaneilla teho-osastopotilailla. Muistakaa, useimmat sairaalaan joutuneet potilaat tulevat nesteytykseen eivätkä ole niin sairaita itse infektiosta.
Tupakoiminen ja liikalihavuus lisäävät H1N1-riskiä!
Nyt useimmat meistä olettavat, että nämä raskaana olevat naiset ovat täysin terveitä kuten edellä mainittiin, mutta aineisto osoittaa jotakin aivan toista. Tutkijat totesivat, että yli 30 % naisista oli joko liikalihavia tai sairaalloisen lihavia, kuten Australian/Uuden Seelannin tutkimus osoitti. Näistä 60 %:lla oli perussairaus, joka asetti heidät suurempaan vaaraan saada vakavia sekä virus- että bakteeri-infektioita.
On valitettavaa, että heillä ei ollut mitään merkintää tupakoinnista joko äidin tai jonkun muun taloudessa asuvan tupakoinnista. Tiedetään, että tupakointi lisää suuresti riskiä saada vakavia komplikaatioita mistä tahansa flunssaviruksesta. Tämä johtuu useista syistä. Ensiksi, tupakoijat syövät paljon köyhempää ravintoa kuin ei tupakoijat.
Toiseksi, tupakointi tuhoaa keuhkoputkien limaa ja jätteitä poistavat värekarvat, mikä lisää keuhkokuumeen riskiä. Lopuksi, nikotiini on erittäin vahva immuniteetin tukahduttaja. Kaikkien kolmen yhteisvaikutus on riittävä saattamaan kenet tahansa teho-osastolle lievänkin influenssakauden aikana. Samoin kroonisilla tupakoijilla on alhainen magnesiumtaso, joka lisää heidän riskiänsä saada keuhkoputkenkouristus, joka on vastustuskykyinen normaalille lääkehoidolle.
Heiltä jäi myös rekisteröimättä mahdollinen laiton huumeiden käyttö, kuinka moni eli köyhyystasolla ja kuinka moni käytti reseptilääkkeitä, joiden tiedetään nujertavan immuniteettia tai köyhdyttävän immuniteetin toiminnalle olennaisia ravinteita. Lisäksi on muistettava tämän ikäisillä (15-39 vuotta) on ollut lukuisia lapsuuden rokotuksia ja vahvistusrokotuksia.
Tätä ei otettu huomioon ilmeisistä syistä. Näin ollen ratkaiseva tieto, jota me kaikki tarvitsemme tämän ‘pandemian’ arvioimiseksi, on jätetty pois tai salattu meiltä tarkoituksellisesti.
Bakteerikeuhkokuume ja sikainfluenssa
Amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että sairaalaan otetuista ihmisistä 40 %:lla todettiin keuhkokuume röntgen-tutkimuksella. Näistä 66 %:lla oli ennestään sairaus, kuten astma, krooninen keuhkoahtaumatauti, immuunosuppressio elinsiirron takia tai syöpä tai neurologinen sairaus.
Meille ei kerrota kuinka monet tupakoivat tai kuinka moni asui tupakoijien kanssa. Nämä ovat jälleen sellaisia seikkoja, jotka aiheuttavat ihmisille suuren riskin saada vakavia reaktioita mihin tahansa infektioon. Tupakoijilla on paljon enemmän bakteerikeuhkokuumetta joka vuosi. CDC arvioi, että tupakoijilla on 200 % lisääntynyt riski saada flunssaviruskomplikaatioita verrattuna ei tupakoijiin.
MMWR-lehden syyskuun 29. päivän numerossa CDC julkaisi keuhkokudosanalyysin 77 hengenvaarallisesta H1N1-tapauksesta. Näistä 29 %:lla oli sekundaari bakteeri-infektio – keuhkokuume. Tämä on tärkeä tutkimus, koska media ja CDC kertovat aikuisille, että heidän on otettava pneumokokkirokotus ja että vanhempien on huolehdittava myös lastens rokotutksesta pneumokokkirokotteella.
Tässä aikuistutkimuksessa todettiin, että vain puolet keuhkokuumeista johtui streptokokkus pneumiae’sta, rokotteessa käytetystä organismista. Puolet tapauksista johtui muista streptokokkus-, stafilokokkus- tai H. influenssasta. Noin 18 %:lla ihmisistä oli useita organismeja, jotka viljeltiin heidän keuhkoistaan.
On tärkeää huomata, että he totesivat, että kaikilla näillä potilailla, joille tehtiin ruumiinavaus, oli aikaisempia, vakavia sairauksia ennen H1N1-varianttitartuntaa ja että kaikkia bakteereja ei tutkittu. Tämä tarkoitta, että nekin, joilla oli strep keuhkokuume, olisivat voineet saada useita tartuntoja, joita vastaan rokote ei olisi tarjonnut suojaa.
Vanhempien pitäisi myös tietää, että valtaosa näillä lapsilla todetuista keuhkokuumetapauksista ei johtunut Strep-keuhkokuumeesta vaan pikemminkin Staf aureuksesta. Taaskaan pneumokokkirokote ei olisi tarjonnut suojaa näille lapsille.
Raskaana olevat naiset, joille on annettu rokotteita, saavat enemmän terveysongelmaisia lapsia
Lääketieteen periaatteena on aina ollut, että raskaana olevia naisia ei saisi rokottaa, paitsi ääritapauksissa, koska riski lapselle on liian suuri. Olemme hiljattain nähneet kaksi esimerkkiä tämän menettelyn loukkaamisesta. Kun HPV-rokote Gardasil tuli ensimmäisen kerran markkinoille, CDC ja valmistaja (Merck Pharmaceutical Company) suosittivat sen antamista raskaana oleville naisille.
Pian tämän vaarallisen käytännön alkamisesta rokotukset määrättiin keskeytettäväksi, koska useat naiset menettivät lapsiaan ja lapsia syntyi epämuodostuneina.
Tiedetään, että naisen immuniteettijärjestelmän stimuloiminen raskauden keski- tai loppuvaiheessa lisää huomattavasti riskiä, että hänen lapsessaan kehittyy autismi lapsuudessa ja skitsofrenia joskus murrosiässä ja sen jälkeen.
Vakuuttava tieteellisen näyttö osoittaa myös, pikkulapsella on lisääntynyt kohtausriski ja myöhemmin aikuisena. Itse asiassa useita neuronien kehitykseen ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia voi esiintyä lapsilla, jotka ovat syntyneet raskauden aikana immunologisesti stimuloituneille naisille.
On totta, että vakavat influenssatartunta tai E. coli -tartunnat raskauden aikana ovat suurin riskitekijä näiden komplikaatioiden synnyssä, mutta naisen riski saada tartunta, kuten olemme nähneet, on pieni murto-osa 1 %:sta, silti raskaana olevia naisia kutsutaan rokotettavaksi ainakin kolmella rokotteella, joista kaksi sisältää elohopeaa. On myös todisteita, että suuri määrä näistä naisista ei saa suojaa rokotteesta.
Edellä siteerattu tohtori Bonze toteaa, että eläinkokeet ovat osoittaneet rokotteiden vahingoittavan syntymättömiä lapsia ja että turvallisuustutkimuksia ihmisillä ei ole tehty. Pittsburgin yliopiston synnytysopin professorin tohtori Laura Hewitsonin tekemässä tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että ihmislapsilla käytetty yksi ainut rokote annettuna vastasyntyneille apinoille, aiheutti merkittäviä epänormaaliuksia aivorungon kehityksessä. Tämä joukkorokotusohjelma H1N1-virusta vastaan on historian suurin kokeilu raskaana olevilla naisilla ja voi johtaa valtavaan onnettomuuteen.
Kuinka moni tapaus on todella sikainfluenssa?
CBS suoritti kolme kuukautta kestävän ansiokkaan tutkimuksen, joka osoittaa, että valtiollinen ”suojelu”virasto, Center for Disease Control and Prevention, on huijannut meitä kaikkia.
Tutkimuksen tarkoituksena oli CDC:ltä saatujen tietojen avulla selvittää, mikä prosentti ”influenssatapauksista” oli todellisuudessa H1N1-viruksen aiheuttama. CDC teki kaikkensa pimittääkseen tämän tiedon. Vasta kun CDC jätti tiedonvapauspyynnön, aineisto lopulta luovutettiin 2 kuukauden odotuksen jälkeen. Nyt tiedämme, miksi he halusivat suojella sitä ja miksi he lopettivat H1N1-virustestaukset heinäkuun lopulla.
Aineisto paljasti, että itse asiassa hyvin harvat sikainfluenssaksi ilmoitetut tapaukset olivat H1N1-viruksen aiheuttamia. CBS tutki kaikkiaan 50 valtion aineiston. Tutkimukset osoittivat, että esimerkiksi Georgian osavaltiossa vain 2 % ilmoitetuista tapauksista oli H1N1 (97 % H1N-negatiivista). Alaskassa vain 1 % ilmoitetuista tapauksista oli H1N1 (97 % influenssanegatiivista ja 5 % kausi-influenssaa) ja Kaliforniassa vain 2 % ilmoitetuista tapauksista oli H1N1, 12 % muita influenssaviruksia ja 86 % H1N1-negatiivisia.
Tuoreessa CDC:n raportissa todettiin, että heidän tutkimuksensa mukaan 12 943 ympäri maata otetusta näytteestä vain 26,3 % osoittautui H1N1-positiivisiksi, mutta että 99,8 % näytteistä oli positiivisia jollekin muulle virustyypille, joista useimmat olivat tavallista kausiflunssaa.
CDC on nyt muuttanut kaiken aineiston raportoinnin influenssan vaikutuksista. He tekivät tämän lopettamalla virustyypityksen ja alatyypityksen ja käärineet takaisin kaikki aikaisempaan aineistoon perustuvat luvut. Uusi tiedonkeruujärjestelmä alkoi 30.8.2009.
Ainut kuviteltavissa oleva syy tällaiseen toimintaan on tämä; aikaisempi aineisto osoitti selvästi, että H1N1-virusvariantti aiheutti useimmilla ihmisillä hyvin lievän sairauden 99,99 %:lla, vähemmän sairaalahoitoa, vähemmän keuhkotautitapauksia ja vähemmän kuolemia kaikissa ryhmissä kuin aikaisempi kausi-influenssa viime vuosina. Tämä oli totta Yhdysvalloissa ja eteläisellä pallonpuoliskolla.
Nyt kun he eivät enää tyypitä virusta, he voivat katsoa kaikkien keuhkotauti-, sairaala- ja kuolemantapausten johtuvan H1N1:stä, vaikka suurin osa tapauksista näyttää olevan pitkästä listasta muita tapauksia. Todellisuudessa he voivat luokitella monet keuhkotautitapaukset aiheutuneeksi H1N1:stä.
Todellisuudessa vähemmän influenssakuolemia tänä vuonna
Täytyy aina muistaa, että CDC on kertonut meille, että 36 000 ihmistä kuolee influenssaan ja influenssaan liittyviin komplikaatioihin joka vuosi. Tähän saakka olemme nähneet (hyväksyen heidän tilastonsa) noin 900 kuolemaa ja 21 829 keuhkokuumetapausta.
Tämä on paljon vähemmän kuin 36 000 tapausta. Ehkä meidän pitäisi todellisuudessa huokaista helpotuksesta, että 35 000 vähemmän ihmisiä on kuollut tänä vuonna influenssaan liittyviin sairauksiin. Tämä merkitään historian kirjoihin aikana, jolloin oli vähiten influenssaan liittyviä kuolemia.
Itse asiassa CDC:n ja WHO:n tietojen mukaan maailmassa on kuollut paljon vähemmän ihmisiä H1N1-virukseen kuin yhteenkään kausi-influenssaan menneisyydessä. Tämä CDC:n antama tilasto keuhkotauti- ja influenssakuolleisuudesta 122 yhdysvaltalaisessa kaupungissa osoittaa, että tähän mennessä influenssakuolleisuus on paljon vuoden 2008 kuolleisuutta pienempi.
Näin ollen on kysyttävä, miksi hallitus ja sen käsikassara, media, valaa tätä pakokauhumielialaa? Miksi taas kerran puhumme pakollisista rokotuksista jokaiselle tämän kansakunnan miehelle, naiselle ja lapselle?
Voin vakuuttaa, että pian kuulemme ilmoituksen, että adjuvantti MF-59 eli ASO3 (squalene) tarvitaan pelastamaan ihmishenkiä.
Jos CBS:n tilasto, joka saatiin väkisin CDC:n arkistoista, on oikea, miksi niin monet ihmiset kuolevat tähän influenssaan? Vastaus on, että yhtään suurempi määrä mistään ikäryhmästä, sukupuolesta tai raskauden vaiheesta ei kuole nyt kuin mitä on kuollut missään aikaisemmassa influenssa-aallossa.
Tilastollisella tempulla he ovat luoneet tämän pandemian ja jatkavat sitä. Tulevaisuutta ei voida ennustaa, mutta tällä hetkellä Yhdysvalloista, Kanadasta, Euroopasta ja eteläiseltä pallonpuoliskolta saatavana olevaan aineistoon perustuen ei ole oikeutusta pelonlietsomiseen median tai hallituksen laitosten toimesta.
Tiedetään, että ihmisaivojen kognitiiviset osat toimivat heikommin kahdessa tilassa – pelko ja viha. Ne, jotka ovat säilyneet hengissä hengenvaarallisista tilanteista tai ne, jotka saavat elatuksensa selviytymällä tällaisista tilanteista, kertovat, että pelon hallinta on tärkein tekijä selviytymisessä. Enemmän ihmisiä on kuollut huonojen valintojen takia ollessaan pelon vallassa kuin mitä on kuollut itse tilanteen seurauksena.
Tulee mieleeni eräs vanhus-parka, joka kuoli useita vuosia sitten odottaessaan flunssarokotetta hyvin pitkässä jonossa paahtavassa helteessä. Näyttää, että hän pyörtyi ja löi päänsä kovaan asfalttiin.
Hän seisoi tuossa jonossa tuntikausia, koska CDC ilmoitti, että tuon vuoden flunssasta tulisi erityisen hengenvaarallinen vanhuksille ja rokotteesta oli pulaa. Selvisi, että tuona vuonna he valitsivat väärän viruksen rokotteen valmistukseen, joten se ei ollut ainoastaan vaarallinen rokote, vaan se ei olisi myöskään antanut hänelle mitään suojaa. Mutta silloin rokotevalmistajat saivat verirahansa.
Mitä tästä rokotteesta tiedetään?
Australialaiset vakuutusyhtiöt eivät vakuuttaneet lääkäreitä, jotka antoivat tätä rokotetta, koska se oli pikaisesti jäljitetty rokote ja siksi kokeellinen. Heidän mielestään komplikaatioiden vaara oli aivan liian suuri riski vakuuttaa lääkärit. Päinvastoin kuin amerikkalaisilla lääkäreillä, heillä ei ollut erityslakia, jonka kongressi hyväksyisi vapauttamaan lääkärit vastuusta, jos rokotteesta syntyisi vakavia komplikaatioita.
On myös erityisen mielenkiintoista todeta, että miljoonia vauvoja rokotettiin B-hepatiittirokotteella, joka ei antanut vauvoille mitään suojaa. Myöhemmin tiedettiin, että rokote liittyy 310 % lisääntyneeseen riskiin saada MS-tauti. On pakko kysyä, mitä muuta he eivät tiedä tästä rokotteesta?
Tulee ilmi paljon
Vuosia sen jälkeen, kun hepatiitti B-rokote lisättiin rokotesuositukseen, se liitettiin pelottavaan häiriöön nimeltä macrophagic myofascitis, joka lapsilla liittyy dementian kaltaiseen sairauteen.
Sitten on Gardasil-rokote. Miljoonia nuoria tyttöjä rokotettiin ja useita kuukausia raskaana olleet naiset alkoivat menettää vauvojaan, vauvoja syntyi epämuodostuneina. Useat näistä nuorista tytöistä kuolivat ja kasvavalla joukolla on ollut vakavia rokotereaktioita. Jälleen meidän on kysyttävä – mitä muuta he eivät tiedä tästä rokotteesta?
Rokoteturvallisuustestaus kestää vain viikon ajan
Nyt meille kerrotaan, että tämä uusi pikaisesti jäljitetty, huonosti testattu rokote on hyvin turvallinen ja tehokas. Tämän rokotteen testaustulokset julkaistiin New England Journal of Medicine -lehdessä. On valaisevaa tietää, että turvallisuus- ja komplikaatiotestit kestivät vain 7 päivää, mikä on uskomattoman lyhyt seuranta-aika. Gullian Barre -halvaus voi tapahtua kuukausia rokotuksen jälkeen, samoin kohtaukset, käyttäytymisongelmat ja hermoston kehitysongelmat lapsilla.
On mielenkiintoista huomata, että sikainfluenssarokotteen turvallisuustutkimuksen tekijät olivat kaikki rokotevalmistajan työntekijöitä. Kahdeksalla oli osake-etuja yhtiössä. Tämän myöntäminen on osa New England Journal of Medicine -lehden paljastuspolitiikkaa.
On tärkeää pitää aina mielessä kuullessanne, että tämä rokote on turvallinen ja tuotettu aivan samoin kuin kausi-influessarokote. Mitä muuta he eivät tiedä tästä rokotteesta, minkä he löytävät kuukausia, vuosia tai jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Kun rokote on annettu ja saatte komplikaation, vähän voidaan tehdä sen aiheuttaman elinikäisen rappeuttavan sairauden hoitamiseksi. Olette vain surullinen tarina 60 minuuttia -ohjelmassa.
Dr. Russell Blaylock:
Tohtori Baylock on virallistettu neurokirurgi, kirjailija ja luennoitsija. Viimeiset 25 vuotta hän on harjoittanut neurokirurgiaa ravintoneuvonnan lisäksi. Hän jäi hiljattain eläkkeelle molemmista viroista antautuakseen täysaikaisesti ravintotutkimuksille.
Tohtori Baylock on kirjoittanut ja kuvittanut kolme kirjaa. Ensimmäinen kirja käsitteli excitotoksiineja, Excitotoxins: The Taste That Kills ja kuinka ne liittyvät hermostosairauksiin.
Hänen toinen kirjansa Health and Nutrition Secrets That Can Save Your Life käsittelee kaikkien sairauksien yleistä perustaa, ravitsemussuojaa vanhenemissairauksia vastaan, suojautumista raskasmetallimyrkytyksiä vastaan, fluorikeskustelua, tuholais- ja kasvinsuojelumyrkkyjä, rokotuskiistaa, sydänkohtauksilta ja aivohalvauksilta suojautumista.
Hänen kolmas kirjansa Natural Strategies for Cancer Patients julkaistiin huhtikuussa 2003. Se käsittelee keinoja syövän voittamiseen, konventionaalisten hoitojen tehon parantamista ja näihin hoitoihin liittyvien komplikaatioiden ehkäisemistä.
Lisäksi hän on kirjoittanut ja kuvittanut kolme lukua lääketieteellisiin oppikirjoihin, kirjoittanut kirjasen ravintosuojauksesta biologista terrorismia vastaan sekä kirjoittanut ja kuvittanut kirjasen MS:stä. Hän on kirjoittanut yli 30 tieteellistä artikkelia useista aiheista peer-reviewed -aikakauslehtiin.
Ensimmäisen kirjan julkaisemisen jälkeen hän ollut vieraana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä radio-ohjelmissa.
Viitteet
1. CDC, Novel influenza A (H1N1) virus infections in three pregnant women — United States, April — May, 2009. MMWR Morb Mortal Wkly Rep May 15, 2009; 58: (18): 497-500.
2. Maines TR et al. Transmission and pathogenesis of swine-origin 2009 A(H1N1) influenza viruses in ferrets and mice. Science 2009;325: 484-487.
3. CDC report: http://www.cdc.gov/h1n1flu/surveillance.htm.
4. Strauss JH, Strauss EG, Viruses and Human Disease. Academic Press, San Diego, 2002, p153.
5. Jain S, et al. Hospitalized patients with 2009 H1N1 influenza in the United States, April-June 2009. NEJM 2009;361 Oct 8, 2009 (10.1056/NEJM oa0906695).
6. The ANZIC influenza investigators. Critical care services and 2009 H1N1 influenza in Australia and New Zealand. NEJM, 2009; 361: Oct 8, 2009 (10.56/NEJMoa0908481).
7. The Cochrane Collaboration: Cochrane Database of Systematic Reviews, 2006 (1). Article number CD004879. In this review that analyzed 51 studies involving more than 260,000 children and found that below age 2 years, the seasonal flu vaccine offered no protection and those older than 2 years, only 33 to 36% had protective antibody response. (See Neil Z. Miller. The Vaccine Safety Manuel for more information).
8. NIH News: http://www3.niaid.nih.gov/news/newsreleases/2009/H1N1pedvax.htm.
9. CDC: 2009-2010 Influenza Season Week 41 ending October 17, 2009. http://www.cdc.gov/flu/weekly/
10. Neil Z. Miller. The Vaccine Safety Manual. New Atlantan Press, Santa Fe, 2008, p97. This material also comes from the CDC.
11. MMWR. Influenza Vaccination Coverage Among Children and Adults — -United States, 2008 — 09 Influenza Season. Oct 9, 2009/58 (39); 1091-1095.
12. Nanan R, et al. Measles virus infection causes transient depletion of activated T cells from peripheral 13. Schneider-Schaulies J et al. Receptor interactions, tropism, and mechanisms involved in morbillivirus induced immunomodulation. Advances Virus Research 2008; 71: 173-205.
14. Mawas F et al. Suppression and modulation of cellular and humoral immune responses to Heaemophilus influenzae type B (HiB) conjugate vaccine in hib-diptheria-tetanus toxoids-acellular pertussis combination vaccines: a study in a rat model. J Infectious Diseases 2005; 191: 58-64.
15. Pollard KM, et al. Effects of mercury on the immune system. Metals and Ions in Biological Systems 1997; 34: 421-440.
16. Blaylock RL and Strunecka A. Immune-glutamatergic dysfunction as a central mechanism of the autism spectrum disorders. Current Medicinal Chemistry 2009; 16: 157-170.
17. Bronze MS. H1N1 Influenza (Swine Flu). http://emedicine.medscape.com/article/1673658-print.
18. Robbins CS et al. Cigarette smoking impacts immune inflammatory responses to influenza in mice. American J Respiratory Critical Care Medicine 2006; 174; 1342-1351.
19. Robbins CS et al. Cigarette smoke decreases pulmonary dendritic cells and impacts antiviral immune responsiveness. American J Respiratory Cellular Molecular Biology 2004;30: 201-211.
20. Arcavi L et al. Cigarette smoking and infection. Archives of Internal Medicine 2004; 164: 2206-2216.
21. Nouri-Shirazi M and Guinet E. Evidence for the immunosuppressive role of nicotine on human dendritic cell functions. Immunology
22. Unkiewicz-Winiarcyk A et al. Calcium, magnesium, iron, zinc and copper concentration in the hair of tobacco smokers. Biology Trace Element Research 2009; 128: 152-160.
23. Bloch H et al. Intravenous magnesium sulfate as an adjunct in the treatment of acute asthma. Chest 1995; 107: 1576-1581.
24. Bhatt SP et al. Serum magnesium is an independent predictor of frequent readmissions due to acute exacerbation of chronic obstructive pulmonary disease. Respiratory Medicine 2008; 102: 999-1003.
25. MMWR (CDC): September 29, issue
26. FDA http://www.fda.gov/downloads/BiologicsBloodVaccines/Vaccines/ApprovedProducts/UCM111285.pdf.
27. Smith SEP et al. Maternal immune activation alters fetal brain development through interleukin-6. Journal of Neuroscience 2007; 27: 10695-10702.
28. Galic MA et al. Postnatal inflammation increases seizure susceptibility in adults rats. Journal of Neuroscience 2008; 28: 6904-6913.
29. Buka SL et al. Maternal cytokine levels during pregnancy and adult psychosis. Brain Behavior and Immunity 2001; 15: 411-420.
30. Ozawa K et al. Immune activation during pregnancy in mice leads to dopaminergic hyperfunction and cognitive impairment in the offspring: a neurodevelopmental animal model of schizophrenia. Biological Psychiatry 2006; 59: 546-554.
31. Meyer U et al. Immunological stress at the maternal-foetal interface: a link between neurodevelopment and adult psychopathology. Brain Behavior and Immunology 2006;; 20: 378-388.
32. Blaylock RL. The danger of excessive vaccination during brain development: the case for a link to autism spectrum disorders (ASD). Medical Veritas 2008; 5: 1727-1741.
33. Hewitson L et al. Delayed acquisition of neonatal reflexes in newborn primates receiving a thimerosal-containing hepatitis B vaccine: Influence of gestational age and birth weight. Neurotoxicology 2009; (epub ahead of print)
34. Attkisson S. Swine Flu Cases Overestimated? CBS news exclusive: Study of state results finds H1N1 not as prevalent as feared. Oct, 21, 2009. CBS News: htpp://cbsnews.com/stories/2009/10/21/cbsnews_investigat..
35. CDC: 2009-2010 Influenza Season Week 41 ending October 17, 2009. http://www.cdc.gov/flu/weekly/
36. Hernan MA et al. Recombinant hepatitis B vaccine and the risk of multiple sclerosis: a prospective study. Neurology 2004; 63: 838-842.
37. Gherardi RK et al. Macrophagic myofascitis lesions assess long-term persistence of vaccine-derived aluminum hydroxide in muscle. Brain 2001; 124: 1821-1831.
38. Couette M et al. Long-term persistence of vaccine-derived aluminum hydroxide is associated with chronic cognitive dysfunction. J Inorg Biochemistry 2009; 103; 1571-1578.
39. Greenberg ME at al. Response after one dose of a monovalent influenza A (H1N1) vaccine-preliminary report. NEJM 2009:361: article number 10.1056/NEJMoa0907413.
Tohtori Mercolan kommentit:
Ensiksi haluan kiittää tohtori Blaylockia hänen erinomaisesta sikainfluenssa”pandemian” arvostelustaan. Haluan myös osoittaa kiitokseni kaikille lääkäreille ja terveydenhuollon ammattilaisille, jotka yhä kasvavin joukoin esittävät haasteita nykyisten rokotusohjelmiemme olettamuksille ja kyseenalaistavat joukkorokotusten järkevyyttä ja turvallisuutta niin lievää virusta vastaan kuin H1N1 testaamattomilla ja todistamattomilla rokotteilla.
Vaaditaan rohkeutta ilmaista tämä huolestuneisuus ja arvostan niitä terveyden alalla toimivia, jotka ovat kyllin rohkeita tekemään niin suojellakseen potilaittensa terveyttä.
28.10.2009 Medscape’ssa julkaistu artikkeli on esimerkki vastakkaisista näkökannoista, joita selvästi on olemassa lääkäriyhteisössä. Rokotekysymys ei ole niin selvä kuin monet mielellään uskovat ja ne, jotka kyseenalaistavat nykyisen toiminnan turvallisuuden, eivät ole reuna-alueen höperöitä, puoskareita tai jonkinlaisia fanaatikkoja.
Monet ovat hyvin koulutettuja terveyden ammattilaisia, jotka haluavat ajatella itse ja tutkia muutakin kuin lääkärikoulutuksessa opetettuja dogmeja ja sitä, mitä lääke-edustajat ovat heille kertoneet.
Artikkelissaan Physicians are Talking About: Is It Worth Getting the H1N1 Vaccine? Nancy Terry kirjoittaa: ”...Kuitenkin toiset lääkärit vastustavat yhtä lujasti H1N1-rokotuksen ottamista.
”En halua olla laboratoriorotta”, sanoo sairaalalääkäri. ”Missään tapauksessa minä tai perheeni ei ota rokotusta. Ei missään tapauksessa!” sanoo toinen sairaalalääkäri.
”Ehdoton ei molemmille rokotteille”, sanoo perhelääkäri. ”Yhdyn tohtori Mercolan käsitykseen sikainfluenssasta koskien tätä ja aikaisempaa rokotusrondia. Tähän mennessä lukemani perusteella uskon, että rokotukset aiheuttavat keholle enemmän vahinkoa kuin hyvää.”
”Muistan viimeisen rokotteen, joka saatettiin kiireellä tuotantoon. Ihmisiä kuoli ja jotkut saivat halvauksen,” sanoo toinen perhelääkäri. ”Otan mieluummin riskin.”
Useat lääkärit ihmettelevät jo influenssan saaneiden väestönosien rokotusten mielekkyyttä.
Ensiapuklinikan lääkäri, joka otti vastaan H1N1-potilaita koko syyskuun, sanoo, ”Jos tämä epidemologia kuvastaa eteläisen pallonpuoliskon flunssakautta, siihen mennessä kun H1N1-rokotetta on saatavana, tämä virus on todennäköisesti lakannut leviämästä yhteisössäni.”...
”Tämä ei ole isoäitisi kausiflunssavirus,” sanoo lastenlääkäri. ”Se on nelinkertaisesti reassortant sika-/lintuhybridi, jota ei ole koskaan ennen nähty, merkittävästi erilainen kuin edeltäjänsä, joskin suhteellisen säyseä.” Tästä syystä hän ehdottaa, että varovaisuus on aiheellista tartunnan ja rokotteen suhteen. Hän lisää, ”Voidaan kuvitella, että tämä rokote voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, joita ei ole nähty kausirokotteissa, vaikka se on tähän saakka näyttänyt turvalliselta testeissä.”
Perhelääkäri on samaa mieltä: ”Mikä tahansa viime hetkellä valmistettu rokote ja vain muutaman valmistajan tekemänä valtavilla hallitusten tekemillä sopimuksilla ei voi auttaa meitä vaan sillä on suurempi haittavaikutusten riski.”
...Perhelääkäri kommentoi, ”En ole varma voinko perustellusti suositella tätä rokotetta kaikille lapsille, ennen kuin turvallisuus on paremmin varmistettu, kun tähänastiset tapaukset yleensä näyttävät olevan lieviä.”
Kuten näette, en ole ainut lääkäri, joka suhtautuu vakavia varauksin. Toivottavasti voimme yhdessä saada muutoksen aikaan ja pelastaa lukemattomia ihmisiä tarpeettomalta vahingolta.
Te voitte vaikuttaa
Useimmat mielipidetiedustelut osoittavat, että me voimme vaikuttaa, koska enemmän ihmisiä perehtyy influenssaan ja influenssarokotteisiin, erityisesti H1N1-sikaflunssavirukseen. Tuoreet kansalliset mielipidetutkimukset ovat paljastaneet, että 30-50 % ihmisistä monissa yhteisöissä ei suunnittele sikaflunssapiikin ottamista. Siksi olemme laatineet julisteita, jotka voitte tulostaa ja kiinnittää paikallisiin kauppoihin, toimistoihin ja kouluihin.
Lähde: www.mercola.com
Suomennos: Jussi Yli-Panula
Sikainfluenssapandemialla pelottelu kuului vuosisadan suurimpiin lääketieteen skandaaleihin ja se masinoitiin lisäämään lääkeyhtiöiden voittoja, sanoo Euroopan neuvoston terveysjohtaja. Neuvoston on määrä aloittaa tutkimukset lääkeyhtiöiden roolista ja siitä, kuinka ne vaikuttavat 'riippumattomiin' viranomaisiin kuten Maailman terveysjärjestöön sen jälkeen, kun järjestö hyväksyi Neuvoston terveyskomitean puheenjohtajan Wolfgang Wodargin esittämän päätöksen. Tohtori Wolfgang Wodarg, joka on epidemiologi ja Saksan entinen terveysjohtaja, on seurannut sikainfluenssan (H1N1-virus) tarinan vaiheita. ”Se on vuosisadan suurimpia terveysskandaaleja,” hän sanoo. ”Meillä on ollut lievä influenssa – ja falski pandemia.” Maailman terveysjärjestö julisti viruksen pandemiaksi viime vuonna, ja terveysviranomaiset kaikkialla maailmassa tilasivat suuria varastoja rokotteita. Englannin lääketieteellinen pääviranomainen ennusti 65 000 kuollutta Englannissa ja vakuutti hallituksen tekemään miljardin punnan tilauksen sikainfluenssarokotteista. Virukseen on Englannissa kuollut 251 ihmistä, ja hallitus yrittää nyt epätoivoisesti päästä eroon valtavasta rokotevarastosta. Wodarg väittää, että hallitus on sinetöinyt lääkeyhtiöiden kanssa sopimukset, jotka toteutuvat, kun virus luokitellaan pandemiaksi. ”Tällä tavalla rokotevalmistajat varmistavat suunnattomat voitot ilman taloudellisia riskejä. He siis vain odottavat, kunnes Maailman terveysjärjestö sanoo 'pandemia' ja aktivoivat sopimukset.”
Lähde: www.wddty.com (What Doctors Don't Tell You – Mitä lääkärit eivät kerro teille)
|
